Joulu osaa sitten olla ihanaa aikaa. Aaton aattona pitkästä aikaa koko perhe pysähtyi hetkeksi, ja pelasimme yhdessä Monopolia.

Eilen kun olin mummolassa, äitini kertoi isäni sairastuneen heti ruokailun jälkeen. Isoäitinipä siihen sitten totesi, että "Sä myrkytit sen". Isovanhemmista ei ikinä tiedä, että onko ne tosissaan vai vitsaileekon ne. Isoäitinikään ei esittänyt mitään virnuilua tai muuta elettä, mikä ns. merkkaa lauseen vitsiksi. Totta kai he vähän vanhanaikaisia ovat, mutta vitsiksi merkkaaminen on ainakin minulle aika tärkeää. Kaverit osaavat olla joskus vähän tosikkoja, tai eivät ymmärrä jutun jujua, ellei sitä merkkaa vitsiksi.

Ensimmäinen kommenti minkä kuulin mummolassa, oli että "Sä oot kasvanu, ootko sä jo pitempi ku äitis?". Sama homma joka vuosi, paitsi että tästä eteempäin vastaan kysymykseen "Joo", enkä "Emmä viel". Olen katsos jo pietmpi kuin äitini. Iskän puolelta se pituus tulee, ei äidin.